Kirkko, sananvapaus ja pride (06.07.2022)

Suomen evankelisluterilainen kirkko on viime aikoina kunnostautunut ulostuloilla sanan- ja uskonnonvapauteen liittyen. Erikoista kyllä, kirkko ei ole pyrkinyt puolustamaan näistä arvoista kumpaakaan vaan päinvastoin tuominnut erilaiset Raamattuun pohjautuvat mielipiteet loukkaavina ja kehottanut kirkon jäseniä "uskonvastuuseen". En itse kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta konservatiiviset arvot ovat silti minulle tärkeitä. Pyrin seuraavassa pohtimaan, mitä ihmettä kirkolle on oikein tapahtunut.

Suomi on perinteisesti ollut tapakristillinen yhteiskunta, jossa ylivoimainen enemmistö asukkaista on kuulunut kansankirkkoon. Sittemmin kirkosta vuosittain eroavien määrä on noussut nopeasti. Vaikka elämmekin niin sanottua jälkikristillistä aikaa, suurin syypää on nähdäkseni kuitenkin kirkon oma toiminta. Kirkon tulisi edustaa ihmisille muuttumattomia arvoja, jotka pysyvät samoina yhteiskunnan muutoksista ja muotivirtauksista huolimatta. Kirkon opetuksen tulee pohjata Raamattuun eikä alati vaihtuviin yhteiskunnallisiin mielipiteisiin. Tässä on epäonnistuttu surkeasti.

On mielestäni surullista, miten kirkko pyrkii mielistelemään sateenkaariväkeä ja kirkkoa halveksivia ateisteja unohtaen täysin oman kannattajakuntansa ja edustamansa perinteiset arvot. Vuodesta toiseen kirkko liputtaa pride-hullutuksen puolesta, vaikka on vaikea kuvitella minkään olevaan kauempana perinteisistä kristillisistä arvoista. Ajatuskin sukupuolten tai suuntaumisten moninaisuudesta on kirkkoperinteessä täysin vieras. Mikäli Raamattua onnistuu pitämään jotenkin erityisen suvaitsevaisena tai homomyönteisenä kirjana, kehotan lukijaa lämpimästi tutustumaan lähdeaineistoon paremmin.

Päivi Räsäsen tapaus on täysin oma lukunsa. Räsänen on vuosia puhunut yhteiskunnassa kristillisten arvojen ja perinteiden puolesta. Näin tehdessään hän on kuitenkin Raamattua siteeraamalla ajautunut valtakunnansyyttäjän täysin mielivaltaisen ajojahdin kohteeksi, kuten olemme saaneet tiedotusvälineistä kuulla. Miten kirkko sitten suhtautuu tällaiseen vainoamiseen, joka kohdistuu suoraan henkilön kristilliseen vakaumukseen? Tuomitsee Räsäsen ulostulot ja kehottaa vastuulliseen puheeseen, kun olisi pitänyt nousta voimakkaasti tukemaan konservatiivisia arvoja ja uskonnonvapautta. On vaikeaa välttyä mielleyhtymältä ensimmäisten vuosisatojen marttyyreihin, vaikka tällä kertaa kirkko onkin pysynyt visusti vainoajien puolella. Sananvapauden pitäisi olla kirkolle itsestäänselvyys, varsinkin kun sitä käytetään näin selkeästi kristillisen sanoman ja konservatiivisten arvojen puolesta.

Näillä pohdinnoilla on helppoa ennustaa, että evankelisluterilaisen kirkon jäsenkato jatkuu ja kiihtyy entisestään. Minkäänlaista muutosta ei ole näkyvissä ja uskonasioihin intohimoisemmin suhtautuvat ovat jo hyvän aikaa sitten siirtyneet muihin kirkkokuntiin. Tarvittaisiin totaalinen täyskäännös konservatiivisempaan suuntaan, mitä ei ikävä kyllä ole näköpiirissä.

Sote-uudistus on historiallinen virhe (20.12.2021)

(Julkaistu alunperin Vantaan sanomissa 19.12.2021)

Keskustelua sote-uudistuksesta on käyty valtakunnanpolitiikassa jo vuosia. Hallitus toisensa jälkeen on keskustan johdattelemana pyrkinyt viemään viime vuosien merkittävimmän kuntapoliittisen uudistuksen maaliin.

Sote-uudistus on siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että jopa vihervasemmistohallitus tietää sen olevan vahingollinen. Todellinen syy sote-alueiden luomiseen onkin se, että keskusta saadaan pidettyä mukana hallituksessa luomalla hallintohimmeli, joka tarjoaa tasaisessa laskussa olevalle maaseutupuolueelle suojatyöpaikkoja ja valtaa maakunnissa. Tätä voidaankin pitää keskustan asettamana hintana vihervasemmistolaisen politiikan tukemiselle.

Tällä hallituskaudella taloudesta ymmärtämätön Marinin hallitus onnistui viemään todennäköisesti myös omaksi yllätyksekseen hankkeen maaliin.

Mielestäni tämä on historiallinen virhe.

Tällä hetkellä maakuntamallin ja sitä kautta sote-uudistuksen rahoitus on auki. Tähän on tarjolla kaksi huono vaihtoehtoa: maakuntien verotusoikeus tai sote-kulujen valtiontakaus.

Mikäli maakunnille myönnetään verotusoikeus, se tuo valtion tuloveron ja kuntaveron lisäksi vielä kolmannen ahnaan käden tavallisen veronmaksajan taskulle. Tällä on tuhoisat seuraukset progressiivisten verojen luvatussa maassa, jossa myös kokonaisveroaste on jo valmiiksi maailman korkeimpia.

On selvää, että tämä ei tule veroastetta laskemaan ja lisäksi valtavan hallintohimmelin pyörittäminen synnyttää kovia paineita verotulojen kasvattamiselle, toisin sanoen veronkorotuksille.

Toinen vaihtoehto on se, että valtio takaa sote-alueiden rahoituksen. Tässä tapauksessa sote-alueilta katoaa mielenkiinto pitää huolta tiukasta taloudenpidosta, koska se tietää valtion maksavan kustannukset.

Tarpeen tullen sote-alueet olisivatkin kilvan käsi ojossa pyytämässä lisärahoitusta. Koska myöskään valtiolla ei ole kuntien tapaan juuri omaa omaisuutta, synnyttää tämäkin vaihtoehto tarpeen käydä kaapimassa puuttuva raha veronmaksajan kukkarosta.

Ei siis ole tiedossa järkevää vaihtoehtoa sote-alueiden rahoittamiseksi.

Maakuntauudistus myös synkistää kuntatalouden tilannetta. Esimerkiksi Vantaalla kaupunki tulee kertaheitolla menettämään suurimman osan kuntaverotuotoista, kun rahat allokoidaan Vantaa-Keravan hyvinvointialueelle. Velat eivät sen sijaan sote-alueille siirry, joten talouden tasapainotus vaikeutuu entisestään.

Tehtävien siirtyessä hyvinvointialueille, myös henkilöstökuluissa pitäisi pystyä vastaavasti sopeuttamaan. En pidä realistisena sitä, että tämä tapahtuisi täysimääräisesti, joten myös henkilöstökulut tulevat kasvamaan suhteessa käytössä oleviin tuloihin.

Mielestäni aluevaltuuston keskeisin tehtävä on huolehtia palveluiden lisäksi tiukasta taloudenpidosta. Tämä on ainoa tapa välttää verojen nousu ja pitää Vantaa elinvoimaisena vastaisuudessakin.

Vantaan strategiasta löytyy asukkaille vahingollisia epäkohtia - kaupungin talous tulisi asettaa etusijalle, ei ilmastopaniikki (05.10.2021)

(Julkaistu alun perin Vantaan Sanomissa 03.10.2021)

Rohkaisen jokaista Vantaan asukasta tutustumaan oman asuinpaikkansa strategiaan ja pohtimaan, edistääkö se aidosti asukkaiden hyvinvointia ja kaupungin taloudellista menestymistä.

Tuoreena valtuutettuna velvollisuuksiini kuuluu tutustua laajasti paitsi Vantaan nykytilanteeseen ja taloudellisiin tunnuslukuihin, myös strategiseen viitekehykseen, jossa tulevia kehityssuuntia ja tavoitteita hahmotellaan.

Tältä pohjalta haluan nostaa esiin strategiaan liittyviä epäkohtia, jotka ovat mielestäni kaupungin taloudelle ja sen asukkaille vahingollisia.

Kunnianhimoiset hiilineutraaliustavoitteet ovat yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, miten ideologialla ajetaan muutoksia, jotka eivät tuo pienintäkään lisäarvoa asukkaille.

Hiilineutraaliustavoitteiden varjolla pyritään hankaloittamaan yksityisautoilua ja edistämään joukkoliikennehankkeita, selkeimpänä esimerkkinä surullisenkuuluisa ratikka. Pelkkä ratikan suunnittelu maksaa tavallisille vantaalaisille valtavia summia vuodessa, vaikka päätöstä sen rakentamisesta ei ole tehty. Yksityisautoilu on mielestäni perusoikeus ja myös monelle välttämättömyys työssäkäynnin kannalta. Kaupungin kannalta työssäkäynnin hankaloittaminen on tuhoisa kehityssuunta. Vantaa ei tule ratkaisemaan ilmastonmuutosta. Sen sijaan huonoilla toimenpiteillä voidaan aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa.

Puhuttaessa nettomuutosta ja tavoiteltaessa kasvua, muuttoliikenteessä tulisi kiinnittää erityistä huomiota muuttoliikenteen laatuun ja sen taloudellisiin seurauksiin. On ehdottoman tärkeää houkutella hyviä veronmaksajia Vantaalle, mutta muuttoliike itsessään ei ole tavoittelemisen arvoinen asia. Esimerkiksi huonossa yhteiskunnallisessa asemassa olevan henkilön vastaanottaminen Vantaalle ei synnytä veronmaksajan kannalta positiivista nettovaikutusta. Pahimmillaan tämä voi edistää alueiden epätasa-arvoista kehitystä ja synnyttää eri syistä turvattomuuden tunnetta.

Positiivinen erityiskohtelu on mielenkiintoinen konsepti, joka nousee Vantaan strategiaan tutustuessa toistuvasti esiin. En pysty näkemään, miten tällainen eriarvoistava kohtelu voisi edistää tasa-arvon mielekästä toteutumista. Jokainen asukas tulee kohdata yksilönä, eikä pyrkiä uhriuttamaan kokonaisia ihmisryhmiä.

Näiden ajatusten pohjalta rohkaisen jokaista Vantaan asukasta tutustumaan oman asuinpaikkansa strategiaan ja pohtimaan, edistääkö se aidosti asukkaiden hyvinvointia ja kaupungin taloudellista menestymistä.

On helppoa kylvää rahaa erilaisiin ideologisiin hankkeisiin, mutta kaikki nämä varat ovat viime kädessä peräisin veronmaksajan taskusta. Valtuutettujen tehtävä on edustaa äänestäjiään ja saada näiden ääni kuulumaan kunnallisessa päätöksenteossa. Veronkorotukset tai lisävelka eivät ole kestäviä ratkaisuja kaupungin kehittämiseen millään mittarilla.

Koronarajoitukset tulee purkaa välittömästi (29.08.2021)

Vuoden 2020 alusta asti Suomessa on jouduttu elämään alati muuttuvien koronarajoitusten sääntelemässä yhteiskunnassa. Suomen hallitus ja THL ovat vuoron perään huudelleet omaa, usein ristiriitaista, viestiään ja asettaneet rajoituksiaan kansalaisten toiminnan rajoittamiseksi. Alussa lievä paniikki myös virallisilta tahoilta on ymmärrettävää, koska oltiin aivan uudenlaisen tilanteen edessä. Sittemmin uutta tietoa koronaviruksesta on kertynyt, eri yritykset ovat kilvan tuoneet rokotteitaan saataville ja myös rokotukset ovat edenneet nopeasti, niin Suomessa kuin kansainvälisestikin tarkasteltuna. Seuraavaksi on edessä paluu normaaliin.

Pandemian alusta asti päivittäisiä tartuntalukuja on seurattu mediassa tarkasti. Tämä olikin lähtötilanteessa tarpeen ja auttoi ymmärtämään taudin leviämismekanismeja sekä levinneisyyttä yhteiskunnassa. Myös julkisen terveydenhuollon kantokyvyn varmistamisessa koronan leviämisen ymmärtäminen oli ensiarvoisen tärkeää. Kahden rokoteannoksen on kuitenkin todettu suojaavan yksilöä tehokkaasti taudin vakavalta muodolta, mikä selvästi helpottaa julkisen terveydenhuollon kuormitustilannetta. Myös tehohoitokapasiteetin sopeuttamiseen on ollut runsaasti aikaa. Tätä kirjoitettaessa käytännössä kaikki riskiryhmäläiset on rokotettu ja myös lähes kaikki halukkaat aikuisväestön edustajat ovat saaneet kaksi piikkiä. Siitä huolimatta media lietsoo paniikkia päivittäin tartuntamääriä julkaisemalla, vaikka todellinen uhka julkiselle terveydenhuollolle on käytännössä nähdäkseni poistunut.

Israel oli maailman ensimmäisiä valtioita, joka onnistui kattavasti rokottamaan koko aikuisväestönsä ja tästä syystä Israelin tilannetta onkin seurattu koko maailmassa suurella mielenkiinnolla. Tällä hetkellä koronatilanne on kuitenkin Israelissa yksi maailman huonoimmista. Tämä selittyy suurelta osin uusilla koronavarianteilla sekä sillä, että rokotteet suojaavat ainoastaan yksilöä taudin vakavalta muodolta eivätkä estä millään tavoin leviämistä. Tämä osoittaa hyvin, että rokotteet eivät ole ratkaisu laumasuojan hankkimiseksi.

Viime aikoina julkinen keskustelu on pyörinyt voimakkaasti koronapassin ympärillä. Mielestäni ajankohta on kuitenkin tälle jo auttamattomasti liian myöhäinen. Koronapassi olisi voinut auttaa välttämään merkittävät liikeyritysten sulkemiset ja auttaa tapahtuma-alaa, mutta nyt tämä mahdollisuus on jo menetetty. Rokotetun väestön keskuudessa tartuntamäärät kuvaavat huonosti sairaalahoitoa vaativien tapausten määrää, eikä paniikkiin uusien tartuntojen välttämiseksi ole enää syytä. Looginen ratkaisu olisi avata ravintolat, vapauttaa tapahtuma-ala keinotekoisista rajoituksista ja mahdollistaa harrastustoiminta.

Koronapandemian vaikutukset eivät ole olleet yksinomaan negatiivisia vaan se on edistänyt esimerkiksi työn digitalisaatiota ja etätyöskentelyn kehittymistä ehkä vuosikymmenen edestä. Vielä nykyisessä tilanteessa koronan inhimillinen hinta on kuitenkin korkea ja monille yrityksille on aiheutunut valtavia taloudellisia tappioita. Tämä heijastuu vääjäämättä myös tämän hetken työllisyyslukuihin. Esimerkit maailmalta ovat osoittaneet, että koronavirus ei ole katoamassa mihinkään ja ettei laumaimmuniteetin saavuttaminen ole luultavaa. Rokottamalla ei koronavirusta pyyhitä maailmasta vaan se tulee todennäköisesti jatkamaan olemassaoloaan kausi-influenssan kaltaisena sairautena. Pidän luultavana, että vuosittaiset vahvistusrokotteet tulevat olemaan pitkäaikainen ratkaisu tähän. Kaiken edellä kuvatun pohjalta, en näe muuta mahdollisuutta kuin palata välittömästi normaaliin ja luopua vahingollisista rajoituksista mahdollisimman nopeasti. Tilanteen pitkittäminen ei palvele kenenkään etua.

Afganistan on 2000-luvun Vietnam (17.08.2021)

Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin vuonna 2001 vastareaktiona 9/11-terrori-iskuihin. Sittemmin nopeaksi tarkoitettu operaatio on venynyt jo lähes 20 vuoden pituiseksi miehitykseksi, jonka aikana on pyritty kouluttamaan ja varustamaan Afganistanin armeija Talebanin uhkaa vastaan ja tätä kautta edistämään liberaalia demokratiaa maassa, jossa sille ei ole minkäänlaisia perinteitä.

Afganistanin viimeaikaisia tapahtumia seuratessa on ollut mahdotonta olla huomaamatta yhtäläisyyksiä Vietnamin sotaan (1955-1975). Molemmissa tapauksissa Yhdysvallat koki asiakseen hyökätä maantieteellisesti kaukana sijaitsevaan maahan levittääkseen demokratian ilosanomaa ja vastustaakseen paikallisista poliittista kehitystä asevoimin. Molemmissa tapauksissa Yhdysvallat liittolaisineen asetti kohdemaahan nukkehallituksen, joka ei nauttinut sen enempää kansan kuin armeijankaan luottamusta. Korruptio Afganistanin armeijassa on laajamittaista ja taistelutahto olematon.

Lopputuloksen voi arvata.

Varsinkin muslimimaista puhuttaessa on tärkeää muistaa se länsimaisesta näkökulmasta outo tosiseikka, että enemmistö paikallisesta kansasta ei arvosta liberaaleihin arvoihin nojaavaa kansanvaltaa. Suurimmalle osalle kansasta jopa äärivanhoillinen sharia-lakiin pohjautuva hallinto on mieleinen. Tästä on hyvänä esimerkkinä noin kymmenen vuoden takaisen Arabikevään tapahtumat, jossa Egyptin presidentti Hosni Mubarak syrjäytettiin. Länsimaiden liberaalit odottivat kieli pitkällä Egyptin ensimmäisten demokraattisten vaalien johtavan merkittäviin sosiaalisiin uudistuksiin ja naisten aseman parantumiseen. Lopputuloksena kansa kuitenkin äänesti vanhoillisen muslimiveljeskunnan valtaan eikä mainittavaa sosiaalista reformia tapahtunut.

Niin Vietnamin kuin Afganistanin nukkehallitus romahti liki välittömästi miehityksen loputtua. Sekä Vietnamin että Afganistanin tapauksissa seuraukset ovat olleet yhtä katastrofaaliset sekä miehitetylle maalle että Yhdysvaltojen kansainväliselle uskottavuudelle, puhumattakaan inhimillisestä hinnasta. BBC:n mukaan Afganistanin miehityksen kustannukset olivat vuoteen 2019 mennessä yli 822 miljardia dollaria. Ihmishenkinä sotaretki on maksanut yli 2400 kuollutta amerikkalaissotilasta ja yli 100 000 muuta kuolonuhria. Lisäksi Taleban sai käsiinsä miljardien edestä Afganistanin armeijan hallussa ollutta amerikkalaista aseistusta, jolla vakiinnuttaa sotilaallinen asemansa.

Afganistanin tapahtumilla, joita voi hyvällä syyllä verrata Vietnamiin, tulee olemaan kauaskantoiset seuraukset ja se osoittaa osaltaan hyvin, miksi länsimaiden islamisaatiota on syytä vastustaa päättäväisesti.